Hirvikäristystä kouluruuaksi

Hirvikäryä perunamuusin ja puolukkasurvoksen kera koulun ruokatunnilla? Eihän sellaista voi koulussa tarjota; hirvenliha on kallista, oikeista perunoista on työlästä tehdä pottumuusia ja puolukoita ei ole.  Sen sijaan vedessä lilluvaa riistakäristystä tekomuusin ja valmishillon kanssa on ruokalistalla niin kouluissa kuin muissakin lounaskaukaloissa.

On perin kummallista, ettei suomalaisissa laitoskeittiöissä laajemmin käytetä  lähituotteita. Sen sijaan mitään outoa ei ole siinä, että ulkomailta haalataan saksanhirveä käristyslihaksi ja perunat tuodaan Belgiasta. Konsta-poikamme 9 v kertoi nähtyään tämän jutun otsikon:  ”Iskä, koulussa on oikiasti aivan kumiperunoita. Ja keitossa niin kovia pottuja.” 

Mitä voisimme tehdä, että laadukasta lähiruokaa olisi enemmän tarjolla?

1. Pilkotaan hankintarenkaita ja -eriä, jotta pienemmätkin tuottajat  pystyvät toimittamaan. Usein mainitaan syyksi, että kilpailutuksen pakko edellyttää isoja eriä ja isoja toimittajia. Ei se mikään laki ole, jossain on vain päätetty toimia näin. 2. Sitoudutaan ostamaan esim. hirviporukoilta tietty määrä hirvenlihaa. Monet porukat myyvät lihaa kustannusten kattamiseksi ja  lihajalostajien kautta sitä kyllä saa. Poronlihaakaan ei liene koskaan tarjolla kouluissa. 3. Lakeuden valtavien perunalaarien äärellä on tolkutonta, että huonolaatuista perunaa tuodaan ulkoa. Syyksi mainitaan mm, ettei täältä saa laitoskeittiöihin soveltuvia, jalostettuja tuotteita. Tämä voikin olla ongelma, johon pitää hakea yhdessä tuottajien kanssa ratkaisuja. Niitä löytyy kyllä, kun kotimainen puhdas elintarvike nostetaan ensin arvoonsa. Sama koskee muitakin vihanneksia, marjoja, sieniä ja kalaa.  4. Muutetaan asennetta ja otetaan hankinnoissa huomioon oman alueen saama kokonaishyöty. Jokainen kotiseudulle jäävä euro tulee monin verroin takaisin ulkomaille lähetetyn sijasta.

Minkään keittiön budjetti ei siihen kaadu, jos edes kerran vuodessa ostetaan häävimpää lihaa ja keitetään kunnon perunat. Ja kun näin tekevät kaikki keittiöt vuorotellen, kysyntä kasvaa ja tarjonta paranee. Tuottajat pystyvät kehittämään toimintaa ja syntyy uutta, kilpailukykyistä jalostusta ja työpaikkoja.