Ei sotkeennuta jätteisiin

Perjantai 1.3.2013

Oulun seudulla ehdotetaan siirtymistä alueelliseen jätteenkuljetukseen, jossa kaupunki kilpailuttaisi koko alueen kuljetukset. Mitenkähän tilanne muuttuisi nykyisestä? Oulun seudulla toimivien 10 alan yrityksen väliltä jokainen asukas ja yritys voi taatusti kilpailuttaa mieleisensä toimijan. Terve kilpailu palveluntuottajien välillä on varmin tae hyville palveluille ja kilpailukykyisille hinnoille. Ainakin Kempeleessä palvelut toimivat loistavasti.

Seudullisten palvelujen järjestämisestä on huonoja kokemuksia silloin, kun lähdetään toimivaa yritysvetoista palvelua kunnallistamaan. Ensihoidon kustannukset nousivat rajusti. Seuraavaksi ollaan joukkoliikennettä ”uudistamassa” ja hintalappu vain kasvaa. Seudullisessa jätteenkeräyksessä voi hyvin pelätä käyvän samoin ajan myötä.

Logistiikan ja päästöjen näkökulmasta pientä hyötyä voi syntyä, mutta ne hyödyt haihtuvat hetkessä byrokratian rattaisiin. Seudullinen jätteenkuljetus tulisi vaatimaan 5-10 ihmisen palkkaamista organisoimaan toimintaa. Tämäkö olisi tehokkaampaa ja edullisempaa kuin yrityksissä tapahtuva toiminta? Kasvava nettikauppa ajattaa paketteja kotioville kymmenien kuljetusliikkeitten voimin. Rakennustarvikkeita, hiekkaa ja jäätelöitäkin kuskataan joka kadun pätkälle erikseen. Samalla logiikalla pitäisi myös nämä kuljetukset siirtää seudullisiksi.

Kunnat ja kaupungit ovat jo nyt ylikuormitettuja palvelujen järjestämisessä. Hyvinvointiyhteiskunta on ilman jätekuljetusten yhdistämistäkin muuttumassa holhousyhteiskunnaksi, jossa rahat eivät vain enää riitä. Trendi pitää olla täysin päinvastainen; annetaan yritysten hoitaa kaikki se, minkä ne pystyvät tekemään paremmin tehokkaammin kuin julkinen palvelu.

Kiinnostava ja innostava Kempele

Keskiviikko 31.10.2012 - Arto Tahkola

NÄKEMYS:

Mielenkiintoisessa kunnassa on tarjolla tavallisia työpaikkoja ja uusia yrityksiä tulossa, on vaihtoehtoisia tontteja ja hankintamalleja sekä asukkaille että eri alojen yrityksille. On hyvät lähipalvelut, kaikista kuntalaisista huolehditaan ja kotona tapahtuvaa työtä tuetaan. On motivoituneet työntekijät ja luottamushenkilöt, päätetään itsenäisesti omista asioista ja talous on tasapainossa ja on inspiroiva ilmapiiri, jossa haetaan rohkeasti uusia ratkaisuja.

Kempele on ollut hyvällä uralla kohti Mielenkiintoista kuntaa. Nyt talouden murroksessa ja valtion toimenpiteiden vaikutuksesta tarvitaan kuitenkin uutta otetta ja näkemystä.                  

KOKEMUS:

- kahlasin läpi Kempeleen koululaitoksen ekaluokalta lukioon, ylioppilaaksi v. 1983.

- opiskelin Vaasan Kauppakorkeakoulussa Kauppatieteiden maisteriksi  v. 1990.

- yrittäjänä ja toimitusjohtajana teknologiayrityksessä 18 vuotta, 1992 – 2009.

- nyt olen yrittäjä-toimitusjohtaja kempeleläisessä Tarraserif Oy:ssä

- luottamustoimet Kempeleessä:

     - kunnanvaltuustossa kaksi kautta,  v. 1993-2000

     - sivistyslautakunnan puheenjohtaja 1997-2000

     - tilintarkastajien puheenjohtaja 1993 -1996, tilintarkastaja 1988-2002

     - mukana useissa vaaleissa kansanedustajien tukiryhmissä

- suurperheen isä

Tunnen siis kunnan historian ja taustat. Yrityksen, perheen ja lasten kautta ”testaan” kunnan palvelutasoa päivittäin. Voisiko nämä kokemukset yhdistämällä syntyä uusia ratkaisumalleja? Verojen korottaminen, budjetin paisuttaminen ja velanotto eivät voi olla kestävä tie kiinnostavassa ja innostavassa kunnassa.

INNOSTUS:

Perheen isänä näen joka päivä lasten innostumisen ja ennakkoluulottomuuden. Voisiko kunnan kehittämiseen saada samanlaisen reippaan ideoinnin ja rohkean, tulevaisuuteen luottavan ilmapiirin? Houkuttelevassa kunnassa kukoistaa uuden luominen, yritteliäisyys ja yhteistyön energisyys.

Kempele on monessa suhteessa täyttänyt näitä kriteereitä vuosien varrella. Nyt on hyvävarmistua, että tämä kehitys jatkuu ja vahvistuukin.

Ota yhteyttä. Kerro ajatuksesi, haetaan yhdessä toimivimmat ratkaisut.

Asiakasomistajaksi Kempeleeseen

Lauantai 20.10.2012 - Arto Tahkola

Kuntalaiset haluavat päästä kunnan pakkojäsenyydestä pikemmin kunnan asiakasomistajaksi (Maarit Lindström, OP-Pohjola TE 33/2012). Tämä avaisikin uuden näkökulman: ”Tarjoamme koko palveluorganisaatiomme käyttöösi, mutta  voit valita, mitä palveluja käytät ja mistä maksat”.

Asiakasomistajanamme saat käyttöösi  tieverkoston, pyörätiet, vesi- ja viemäriverkoston, lapsille koulutuksen, harrastuspaikkoja, terveyskeskuksen ja hammashuollon. Nauttimalla kaikista palveluistamme saat täyden keskittämishyödyn.

Mikäli et kuitenkaan käytä kaikkia palveluja, maksamme bonusta. Jos et tarvitse terveyskeskuksen palveluja vuoden aikana, alennamme kunnallisveroasi  150 eur ja saat 5 ilmaista käyntiä Zimmariin. Jos perheesi ei käytä koulupalveluja, myönnämme vapaan käyttöoikeuden kansalaisopiston kursseille. Jos järjestät lasten päivähoidon itse, saat Kempele-lisän ja 100 e palvelusetelin lääkäriasemalle. Uusille asiakasomistajille bonuspäivät, jolloin kaikki palvelut -10 % !  Ja vihjepalkkiomme;  vinkkaa uusi yritys kuntaan, saat tuplabonukset ja pullakahvit kunnanjohtajalta.

Asiakasomistajuus-ideointi, palvelusetelit ja palvelualoite voitaisiin yhdistää. Nimittäin enemmistö kuntalaisista haluaa valinnanvapautta eri palveluntuottajien välillä (Kuntaliiton tutkimus).

Palvelusetelijärjestelmä lisää valinnaisuutta. Kunta määrittelee arvon palvelusetelille, jota jokainen voi käyttää maksuvälineenä sillä palveluntuottajalla, joka parhaiten sopii asiakkaan tarpeisiin. Kilpailun myötä syntyy uusia yrityksiä, palvelujen laatu ja tarjonta paranevat ja hinta laskee. Kunta voi välttyä uusilta investoinneilta ja rekrytoinneilta. Laki mahdollistaa palvelusetelit liki kaikissa sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Palvelualoite tarkoittaa, että kunta antaa yrityksille ja järjestöille mahdollisuuden esittää vaihtoehtoinen, laadultaan parempi tai kustannuksiltaan edullisempi tapa tuottaa palvelu. Aloite ei sido kuntaa, mutta mahdollistaa toiminnan vertailun.  Palvelualoite-malli on Ruotsissa käytössä 38 kunnassa.

Nyt on rohkeasti hyödynnettävä kuntien, kaupunkien ja yritysten parhaat käytännöt ulkomaita myöten.

Kunnan tuloveroprosentti 26,0%

Keskiviikko 17.10.2012 - Arto Tahkola

Suomessa puhutaan nyt jo 23-25 prosentin kunnallisverosta. Turhan helppoa  onkin nostaa palvelun hintaa eli veroprosenttia. Silloin ei juuri tarvitse murehtia palvelujen priorisoinnista. Tällä keinolla on nyt menty ja hinta vain nousee. Millainen voisi olla uusi strategia ?

Ensimmäiseksi päätetään pitää nykyinen veroprosentti eikä syömävelkaa oteta ennen ”konkurssiuhkaa”. Tämä suuntaa jo ajatukset siihen, että kaikki luovuus ja keinot tulevat käyttöön. Järjestetään vaikka ideakilpailu, miten palvelurakennetta uudistetaan tai mitä voidaan tuottaa yksityisen ja kolmannen sektorin toimesta. Toki kunnan velvoitteitakin on jo pakko karsia.

Pyhännän kunta lupaa asianmukaiset kuntapalvelut. Voidaanko Kempeleessä tarkastaa tasoa huipusta normaaliksi esimerkiksi teiden rakentamisessa, aurauksessa, pientareiden leikkauksissa, luokkien koossa, iltapäiväkerhotoiminnassa, katuvalaistuksessa, hiihtoladuissa,  jne jne . Voisiko yhteisesti omistamamme terveyskeskuksen tiloja vuokrata yksityiselle toimijalle illaksi ja viikonlopuksi ?  Vuokrataanko koulut illaksi koulutusyrityksille ? Valtuustosalia voisi tarjota seminaarien pitoon. Tehdään ensin pikakaava, joka vasta riittävien varausten jälkeen hiotaan loppuun. Tontti maksetaan etukäteen, jonka jälkeen rakennetaan nopeasti kunnallistekniikka. Rahaa ei voi enää liottaa kaavaojissa. 

Uskalletaanko tulopohjaa laajentaa käytön suuntaan ? Jyväskylässä vesi maksaa 4.48 e /m3, Oulussa 3,17 e ja Kempeleessä 1,97 e. Onko muissa lupa-, liittymis- ja palvelumaksuissa tarkistamisen varaa ?

Kunnan tilainvestoinneissa suunnitteluryhmä ja arkkitehti määrittävät näyttävillä ratkaisuilla kustannustason. Pienimmällä katteella urakoiva voittaa, lopputulos on silti kallis. Uudessa mallissa kunta määrittelee tilatarpeet, mutta rakennusyritykset tekevät  ehdotuksen varsinaisesta toteutuksesta. Heidän intresseissään on löytää kustannustehokkain rakennus - ei ehkä hienoin arkkitehtuuri, mutta sama toiminnallisuus. Tämä kannattaa ottaa vaihtoehdoksi ennen 20,3 milj. euron terveyskeskusinvestointia.

Hirvikäristystä kouluruuaksi

Tiistai 9.10.2012 - Arto Tahkola

Hirvikäryä perunamuusin ja puolukkasurvoksen kera koulun ruokatunnilla? Eihän sellaista voi koulussa tarjota; hirvenliha on kallista, oikeista perunoista on työlästä tehdä pottumuusia ja puolukoita ei ole.  Sen sijaan vedessä lilluvaa riistakäristystä tekomuusin ja valmishillon kanssa on ruokalistalla niin kouluissa kuin muissakin lounaskaukaloissa.

On perin kummallista, ettei suomalaisissa laitoskeittiöissä laajemmin käytetä  lähituotteita. Sen sijaan mitään outoa ei ole siinä, että ulkomailta haalataan saksanhirveä käristyslihaksi ja perunat tuodaan Belgiasta. Konsta-poikamme 9 v kertoi nähtyään tämän jutun otsikon:  ”Iskä, koulussa on oikiasti aivan kumiperunoita. Ja keitossa niin kovia pottuja.” 

Mitä voisimme tehdä, että laadukasta lähiruokaa olisi enemmän tarjolla?

1. Pilkotaan hankintarenkaita ja -eriä, jotta pienemmätkin tuottajat  pystyvät toimittamaan. Usein mainitaan syyksi, että kilpailutuksen pakko edellyttää isoja eriä ja isoja toimittajia. Ei se mikään laki ole, jossain on vain päätetty toimia näin. 2. Sitoudutaan ostamaan esim. hirviporukoilta tietty määrä hirvenlihaa. Monet porukat myyvät lihaa kustannusten kattamiseksi ja  lihajalostajien kautta sitä kyllä saa. Poronlihaakaan ei liene koskaan tarjolla kouluissa. 3. Lakeuden valtavien perunalaarien äärellä on tolkutonta, että huonolaatuista perunaa tuodaan ulkoa. Syyksi mainitaan mm, ettei täältä saa laitoskeittiöihin soveltuvia, jalostettuja tuotteita. Tämä voikin olla ongelma, johon pitää hakea yhdessä tuottajien kanssa ratkaisuja. Niitä löytyy kyllä, kun kotimainen puhdas elintarvike nostetaan ensin arvoonsa. Sama koskee muitakin vihanneksia, marjoja, sieniä ja kalaa.  4. Muutetaan asennetta ja otetaan hankinnoissa huomioon oman alueen saama kokonaishyöty. Jokainen kotiseudulle jäävä euro tulee monin verroin takaisin ulkomaille lähetetyn sijasta.

Minkään keittiön budjetti ei siihen kaadu, jos edes kerran vuodessa ostetaan häävimpää lihaa ja keitetään kunnon perunat. Ja kun näin tekevät kaikki keittiöt vuorotellen, kysyntä kasvaa ja tarjonta paranee. Tuottajat pystyvät kehittämään toimintaa ja syntyy uutta, kilpailukykyistä jalostusta ja työpaikkoja.

Postimerkkitontteja Kempeleeseen

Maanantai 8.10.2012 - Arto Tahkola

Ensimmäisen ok-talon rakentajalle tontin kokonaishinta on tärkeämpää kuin neliöhinta. Kalliiden tonttien vuoksi monet kempeleläiset nuoret perheet muuttavat naapurikuntiin. Miten saataisiin edullisempia tontteja ensirakentajille?

1. Kaavoitetaan pieniä, 500 m2 postimerkkitontteja. Näin tontin hinta tippuu 18.500 euroon nykyisellä 37 e /m2 hinnalla. Järvenpään kaupunki on  v. 2011 tehnyt kaavaluonnoksia ja kyselyn 500 m2 tonteista. Ne kiinnostivat kovasti; monelle riittää talo, talli ja pikku piha. 2. Vuokrataan tontti aluksi, moni ostaa sen myöhemmin omakseen. Muilla Oulun seudun kunnilla on vuokratontteja, Kempelekin voisi vuokrata joitakin tontteja vuosittain. 3. Helpotetaan kaava-alueiden ulkopuolelle rakentamista. Moni perhe ilahtuisi edullisesta rakennuspaikasta hieman sivummalla. Kaavoittajien ja byrokraattien mielestä kaikkien on ahtauduttava tehokkaasti yhteen sumppuun. Nykyisellä kaavoitusmallilla Kempelettäkään tuskin olisi. 4. Tehdään järkeviä kaavoitussopimuksia maanomistajien kanssa. Kunta saa kunnollisen kaavoituskorvauksen, mutta ei joudu sitomaan pääomia.

Mm. näillä keinoilla hyvin koulutetut, työssä käyvät nuoret jäävätkin Kempeleeseen.


Julkaistu 10.10.2012 Rantalakeudessa

Himmelihallinto vai tutut päättäjät?

Tiistai 2.10.2012 - Arto Tahkola

Kempeleläiset ovat varsin yleisesti itsenäisen kunnan kannalla. Uutta valtuustoa ei valita lopettamaan kuntaa. Miksi purkaa toimiva rakenne ja lähidemokratia? Tilalle tarjotaan valjuja korvikkeita. Kunnanvaltuustolla on todellista valtaa, kaupunginosavaltuustolla lähinnä lausuntopiirin rooli. Toimivalla kunnantalolla päätetään asioista, asukastuvaksi muutetulla pyörii kudontapiiri. Kempeleen pikkuparlamentillakin voi olla enemmän määrärahaa kuin kaupunkien aluedemokratiasokkeloissa.

Kempeleläiset ovat kuitenkin sosiaalisia ja verkottuneita. Valveutuneina kansalaisina haluamme yhteistyöhön kaikkiin suuntiin silloin, kun se on sekä meidän että seudun etu. Lakeuden yhteistoiminnassa on mahdollisuuksia; mm. sote-kuvioihin on haettava uusia ideoita. Oulun ja Kempeleen pitkä yhteistyö on kärsinyt onnettomista seikkailuista. Nyt on rakennettava uusi luottamus Uuden Oulun kanssa.

Ihmisen kokoisessa kunnassa tunnet ne, jotka päättävät lapsesi koululuokan koosta ja vanhempiesi hoitajista. Himmelihallinnossa et ehkä hahmota edes lokeroa, jossa päätöksenteon viisaus piilee.

Julkaistu Rantalakeudessa 3.10.2012

Kiinnostavaa työtä Kempeleessä

Keskiviikko 26.9.2012 - Arto Tahkola

Viime vuodet on puhuttu siitä, että vain huippuosaamisella Suomi voi pärjätä ja vain huippuosaajilla on tulevaisuutta. Tässä on paradoksi; suurin osa nuoristahan on saanut peruskoulutuksen jälkeen vain keskiasteen koulutuksen.  T&k, r&d, ict, start up ;  onko ihme, jos nuori tuntee syrjäytyvänsä.

Mitä jos tarjolla on koneenkäyttäjän, pakkaajan ja tuotannon töitä ? Haimme mol-sivustolla koneenkäyttäjää;  3 päivässä liki 100 ihmistä jätti hakemuksen, puhelin ruuhkautui. On aivan väärin puhua, ettei nuoria kiinnosta työn tekeminen. Kyllä kiinnostaa, monet olisivat aloittaneet niiltä sijoiltaan.

Miten tavallisen kiinnostavia töitä Kempeleeseen ? 1. Ammutaan alas myytti, ettei täällä voi tehdä kannattavasti  tuotannollista toimintaa. Se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, meillä on esimerkkejä. 2. Aloitetaan superaktiivinen myyntityö uusien yritysten saamiseksi. Pestataan myyntihenkilö kunnanjohtajan kaveriksi.  3. Varataan erilaisia yritystontteja eri toimialoille ja luovuttamiseen joustavuutta; nyt menetämme yrityksiä naapureille. 4. Nykyiset yrityksemme ovat kultakimpaleita, joiden kanssa pitää olla jatkuva yhteys ja tuki.

Tässä erään yrityksen kommentti (HS 23.9.12) : ” Kunta toimi nopeasti ja toiveitamme huomioitiin. Meille oli tärkeää, että asiat sujuvat ja aikataulut pitävät. Kunnassa on paljon toimijoita, joiden kanssa rakentaja on yhteydessä. Silloin on ratkaisevaa, etteivät asiat jää mihinkään makaamaan”. Kymmeniä uusia työpaikkoja ansioverotuloineen, tonttimyyntirahat, kiinteistöverotulot ja yhteisöverotulot hyödyttävät nyt paikkakuntaa. Tässä se on ! Hyvinvoinnin perusta, palvelujen perusta. Vain tulopohjansa  varmistavat kunnat voivat järjestää palvelut ja  päättää omista asioistaan. Rehti kilpailu ja sparraus naapureiden kanssa on paras keino palvelujen ja koko seutukunnan kehittämisessä.